Maija Vilkkumaa — Tämä on suru
Слушать Maija Vilkkumaa — Tämä on suru
Текст Maija Vilkkumaa — Tämä on suru
Paat oven kiinni silmin itkuisin
Just pudotit ydinpommin
Sä lähdet ja se tänään tapahtuu
Kun tää rakkaus vaan ahdistaa
Niin pakko se on lopettaa
Ehkä silloin kumpikin voi pelastuu
Mut hän huutaa, hän ei tajuu miks
Hän syyttää sua narsistiks
Ja voi hän olla oikeassakin
Sun sydäntäs peittää ikijää
Tunnet ettet tunne mitään
Korvissa vaan paine tunnelin
Ne sanoo maailma on kaunis mut onko se?
Joskus toivokin vaa hiipuu ku kekäle
Kuljet kuin kuoleman omana
Ja tuntemattomana kaupunki loistaa
Ja sä kuulet kuinka jossakin pilvien päällä
Enkelit laulaa: «Kunpa olisit täällä»
Sua kutsuu valkoinen pimeä
Et tahtois sen nimeä toistaa
Mut muista tää ei oo vielä kuolema
Edes sen muru
Tämä tunne, tää ei oo vielä kuolema
Tämä on suru
Joo sä huudat, ovi menee kii
Sä heität lasin tapettiin
Hän kai matkalla on luo sen jonkun muun
Niin hän rikkoi kaiken varjellun
Tosta vain selitti kun
Ei tarkoittanut toiseen rakastuu
Ja sä ootit sitä piiras uunis
Lähit aikaisemmin duunist
Temput teit kuin narri tyrannin
Mut sydäntäs peittää ikijää
Tunnet ettet tunne mitään
Korvissa vaan paine tunnelin
Ne sanoo maailma on kaunis mut onko se?
Joskus toivokin vaa hiipuu ku kekäle
Kuljet kuin kuoleman omana
Ja tuntemattomana kaupunki loistaa
Ja sä kuulet kuinka jossakin pilvien päällä
Enkelit laulaa: «Kunpa olisit täällä»
Sua kutsuu valkoinen pimeä
Et tahtois sen nimeä toistaa
Mut muista tää ei oo vielä kuolema
Tämä on suru
Ja siellä varjoissa jossakin
Mä vielä kaadun sun syliin
Ota kyytiin ja souda mut yli, joo
Ne sanoo maailma on kaunis mut onko se?
Joskus toivokin vaa hiipuu ku kekäle
Kuljet kuin kuoleman omana
Ja tuntemattomana kaupunki loistaa
Ja sä kuulet kuinka jossakin pilvien päällä
Enkelit laulaa: «Kunpa olisit täällä»
Sua kutsuu valkoinen pimeä
Et tahtois sen nimeä toistaa
Mut muista tää ei oo vielä kuolema
Edes sen muru
Tämä tunne, tää ei oo vielä kuolema
Tämä on suruNe sanoo maailma on kaunis mut onko se?
Joskus toivokin vaa hiipuu ku kekäle
Kuljet kuin kuoleman omana
Ja tuntemattomana kaupunki loistaa
Ja sä kuulet kuinka jossakin pilvien päällä
Enkelit laulaa: «Kunpa olisit täällä»
Sua kutsuu valkoinen pimeä
Et tahtois sen nimeä toistaa
Mut muista tää ei oo vielä kuolema
Edes sen muru
Tämä tunne, tää ei oo vielä kuolema
Tämä on suru